Rakentamisen kiertotalouden haasteita

Ymmärrys rakentamisen kiertotalouden tärkeydestä kasvaa ja sen edistäminen on saanut kaupungeissa lisää jalansijaa. Materiaalien kulutusta halutaan vähentää ja materiaalien tehokasta käyttöä lisätä kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Rakentamissektori kuluttaa valtavia määriä materiaaleja, joten sillä on tässä teemassa keskeinen rooli. Rakentamisen kiertotalouteen kuuluu muun muassa rakennusosien ja materiaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys, säilyttävä korjausrakentaminen, sekä joustava rakentaminen ja rakennusten suunnittelu niin, että ne voidaan jälleen purkaa uudelleenkäytettäväksi.

Kaupungit voivat sisällyttää kiertotalouden periaatteita käytössään oleviin hallinnollisiin työkaluihin ja erilaisiin ohjauskeinoihin. Niitä soveltamalla rakentamisen totuttujen käytäntöjen ja materiaalien käytön tapojen suuntaa voidaan muuttaa kaupunkien rakennushankkeissa. Kaupungeilla on kuitenkin haasteita löytää toimivia keinoja rakennushankkeiden ohjaamiseen kiertotalouden suuntaan.

Jotta keinoja voidaan suunnitella, on tiedettävä, minkälaisia ovat kiertotalouden edistämiseen liittyvät haasteet ja mikä haittaa käytännön muutosta. Kartoitimme haasteita CIRCuIT-kaupungeissa sidosryhmähaastattelujen ja kirjallisuuskatsauksien avulla.

----

Rakentamisen kiertotalouden edistämisessä vastaan tulevat haasteet voidaan jakaa karkeasti neljään eri luokkaan: sääntelyyn liittyviin haasteisiin, asiantuntijuuden haasteisiin, taloudellisiin haasteisiin ja markkinoiden toimintaan liittyviin haasteisiin.

Hankkeessa tehdyssä kartoituksessa tunnistettiin useita kuhunkin luokkaan kuuluvia haasteita. Haasteet on esitetty tiivistetysti oheisessa taulukossa ja tarkemmin alla.

Rakentamisen kiertotalouden edistäminen voi edellyttää uusien ratkaisujen käyttöönottoa ja totutusta poikkeavia toimintatapoja. Tällöin olemassa oleva lainsäädäntö ja säädökset voivat aiheuttaa haasteita, sillä niitä ei ole suunniteltu ottamaan huomioon uusia kiertotalouden tarpeita. Hankkeessa tunnistetut sääntelyn haasteet liittyivät mm.

• Lainsäädännön puutteeseen: nykyinen lainsäädäntö ei määrittele kiertotalouden periaatteita ja kriteereitä tai ohjaa käyttämään kiertotalousratkaisuja.
• Materiaali- ja tuotetason lainsäädäntöön, joka asettaa samat vaatimukset käytetyille ja uusille tuotteille, jolloin käytettyjen tuotteiden kelpoisuus pitäisi voida todentaa ja prosessi siihen on raskas. Tuotteet voivat olla hyvin käyttökelpoisia, mutta koska niillä ei ole CE -merkintää, niitä ei voida tai uskalleta käyttää ilman todentamisprosessia.
• Rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen sääntelyyn: rakennusten käyttötarkoitukset ovat kaavassa määritelty hyvin tiukasti, mikä hankaloittaa olemassa olevien rakennusten muuntamista toiseen käyttöön. Jos käyttötarkoitus muuttuu, se on kaavan vastainen ja vaatisi kaavamuutoksen, mikä on pitkä prosessi. Lisäksi, kun rakennusta muunnetaan toiseen käyttötarkoitukseen, siihen voidaan soveltaa uuden rakennuksen määräyksiä, jolloin korjausten laajuus ja samalla kustannukset kasvavat, kun vaatimukset ovat muuttuneet.
• Eroihin kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä: mm. purkuhankkeita voidaan kohdella eri tavalla eri kunnissa esim. melutason vaatimusten osalta.

Yleisesti lainsäädännön liian tiukan tulkinnan koettiin aiheuttavan haasteita kiertotalousratkaisujen toteuttamiselle. Ainakin Suomessa tähän asiaan kytkeytyy myös virkamiesvastuu: rakennusvalvonta voi joutua vastuuseen, jos on hyväksynyt kiertotalousratkaisuja, jotka jostain syystä osoittautuisivatkin ongelmallisiksi. Tämän välttämiseksi sääntöjä tulkitaan rakennusalalla usein tiukasti.

Asiantuntijuuden haasteista havaittiin erityisesti sellaisia, jotka liittyvät tietoisuuden ja osaamisen puutteeseen ja rakentamisalan kulttuuriin

• kiertotalouden mukaisesta rakentamisesta on vielä vähän esimerkkejä, jolloin siihen sopivia ratkaisuja ei osata käyttää
• tottumus: on helpompaa tehdä kuten on ennenkin tehty, sen sijaan, että yritettäisiin edistää uusia kiertotalousratkaisuja.
• koko arvoketjun toimijoita puuttuu osaamista kiertotalouden mukaisista ratkaisuista, -tuotteista ja toimintatavoista
• tiedon puute lisää riskien pelkoa
• rakentamisala koetaan konservatiiviseksi ja hankalaksi muuttaa
• luottamuksen puute kierrätettyjen ja uudelleenkäytettyjen rakennusosien laatuun
• puuttuu poliittinen viesti siitä, että kiertotalous on tärkeää ja positiivista, samoin olemassa olevien rakennusten säilyttämisen tärkeydestä ja arvosta
• yhteistyökulttuurin puute: voi olla hankalaa löytää yhteistyökumppaneita, jotka suostuvat toteuttamaan kiertotalousratkaisuja rakennushankkeissa. Myös tiedon jakaminen muille takkuaa (esim. kierrätetyn materiaalin sertifioinnin jakaminen)

Taloudellisiksi haasteiksi on tunnistettu mm. kiertotalousratkaisujen hinta ja taloudellinen kannattavuus. Hakkeessa tunnistetut taloudelliset haasteet liittyivät

• tonttimaan hintoihin: kallis hinta kannustaa rakentamaan mahdollisimman suuria rakennuksen maksimikerrosalan saavuttamiseksi, jotta hanke tuottaa mahdollisimman paljon. Näistä syistä usein katsotaan kannattavammaksi purkaa vanha (pienempi) rakennus ja rakentaa uusi, kuin korjata ja laajentaa vanhaa.
• taloudellisten kannustimien puutteeseen
• purkamisen hintaan: jotta rakennusosia saataisiin purettua ehjinä ja säästettyä uudelleenkäyttöä varten, tarvitaan usein tavalisesta poikkeavia purkutekniikoita, mikä nostaa purkuhankkeen hintaa
• rakennustuotteiden hintoihin: uudet rakennustuotteet voivat olla lähest yhtä halpoja kuin uudelleenkäytetyt, jotka on käsitelty ja varastoitu
• Suunnittelijoiden palkkioihin, jotka eivät kannusta joustavien rakennusten suunnitteluun: vaatii erityisosaamista ja -suunnittelua, mutta palkkio ei kasva samassa suhteessa

Markkinoiden toimintaan liittyvät haasteet ovat läheisiä taloudellisille haasteille. Markkinoiden haasteina tunnistettiin mm.

• kilpailutus, jossa usein käytetään lähes pelkästään hintaa kriteerinä ja muut kriteerit jäävät vähempiarvoisiksi. Kiertotalouskriteerit koetaan hankalammiksi muotoilla.
• Kiertotaloutta edistävän datan puute: rakennus- ja purku-urakoille ei aseteta vaatimuksia käytettyjen rakennusmateriaalimäärien tai rakennus- ja purkujätemäärien tilastoinnista
• Käytäntöjen puute: käytettyjen rakennusosien ja materiaalien käytölle ei ole valmiita prosesseja (esim. kelpoisuus, varastointi, esikäsittely, myynti) ja niiden käyttö voidaan kokea riskinä esim. vakuutusten vuoksi
• Rakennushankkeiden tiukat aikataulut, jotka eivät mahdollista kiertotaloutta tukevien ratkaisujen selvittämistä ja käyttöönottoa
• Kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus: purkuhankkeen toteutumishetkellä ei yleensä ole tiedossa jatkokäyttäjää purettaville rakennusosille, jolloin tarvittaisiin välivarastointia ja mahdollisuudet siihen ovat rajalliset

---

Suomessa keskeisimmiksi haasteiksi rakentamisen kiertotalouden edistämisessä koettiin rakentamisen lainsäädännön ja säädösten liian tiukka tulkinta ja alan konservatiivisuus, sekä resurssien ja toimivien käytäntöjen /esimerkkien puute. Rakentamisen aikataulut ovat tiukkoja, joten uusien kiertotalouden mukaisten ratkaisujen tutkimiseen ja käyttöönottoon on haastavaa löytää aikaa.

Lisää rakentamisen kiertotalouden haasteista ja mahdollisuuksista kaikissa CIRCuIT -kaupungeissa, sekä poliittisista ohjauskeinoista ja hallinnollisista työkaluista haasteiden taklaamiseksi voit lukea tästä raportista: D7.1 Circular economy in urban planning and building permits – possibilities and limitations