Asuntokatsaus: 2010-luvun yksiöbuumin vaikutukset pääkaupunkiseudun asuntokantaan
Tietoartikkelissa tarkastellaan pääkaupunkiseudun asuntotuotantoa ja asuntokantaa yksiöiden näkökulmasta. Paikkatietoaineistojen avulla kuvataan yksiöiden sijaintia ja keskittymistä. Ajallisesti tarkastelussa lähdetään liikkeelle 2000-luvun alkupuolelta, keskittyen tarkemmin viime vuosien asuntorakentamiseen. Tarkastelun aineistoina on käytetty Helsingin seudun MAL-sopimuksen seurannasta vuodesta 2012 lähtien kertynyttä tietoaineistoa, Tilastokeskuksen tuottamaa tietoa, Suomen ympäristökeskuksen tuottamia yhdyskuntarakenteen seurannan aineistoja (YKR) sekä HSY:n SeutuDatan rakennuskohtaista rekisteriaineistoa.
Pienten asuntojen, varsinkin yksiöiden, lisääntynyt tuotanto näkyy tilastoissa selkeästi ja niiden keskittyminen tietyille alueille on herättänyt huolta alueiden asuntokannan rakentumisesta liian yksipuoliseksi. Keskustelu asumisen laadusta onkin viime vuosina keskittynyt huoneistojen kokoon.
Yksiöbuumia selittävistä tekijöistä asiantuntijat pitävät ehkä merkittävimpinä rahoitukseen liittyviä seikkoja. Pitkään jatkunut matala korkotaso sekä uudiskohteiden suuret yhtiölainaosuudet ja niihin liittyvät verovähennysten mahdollisuudet käynnistivät asuntosijoittamisen vilkkaat vuodet 2010-luvulla. Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana piensijoittaminen asuntorahastojen kautta on osaltaan lisännyt uusien asuntojen sijoittajakysyntää ja pienten asuntojen ohjautumista vuokra-asunnoiksi.
Sijoittajien kiinnostus on pitänyt yllä kysyntää silloinkin, kun kuluttajakauppa on hiljentynyt. Asumisen kalleus ja pienten, erityisesti yhden hengen asuntokuntien suuri määrä ovat samalla pitkään taanneet sen, että vaikka pienten vuokra-asuntojen määrä on kasvanut merkittävästi, asuntoihin on kuitenkin löytynyt asukkaita. Jonkin verran yksiöiden tuotantoa on vauhdittanut myös valtion korkotukilainoitukseen liittynyt erityisryhmien investointiavustus, joka on pitänyt yllä erityisasumisen kohteiden sekä nuoriso- ja opiskelija-asuntojen tuotantoa seudulla.
Vapaarahoitteisen asuntorakentamisen aloitukset ovat pääkaupunkiseudulla lähes pysähtyneet vuonna 2024 ja uusia rakennuslupia on haettu selvästi aiempaa vähemmän. Korkotason nousu vaikuttaa sekä kuluttaja- että sijoittajakysyntään. Toisaalta asumistukeen kohdistuneet leikkaukset ohjaavat kysyntää edullisempiin asuntoihin. Käytettävissä olevista aineistoista tuoreimmatkin päättyvät kuitenkin vuoteen 2023, joten vuoden 2024 taantuma ei näy näissä aikasarjoissa.
Yksiöitä on rakennettu enemmän kuin aiemmin
Pääkaupunkiseudun asuntotuotanto 2000-2023 huoneistotyypin mukaan. Aineistolähde: HSY/MAL-seurannan tiedot (Tilastokeskus ja Helsingin seudun kunnat).
Yksiöiden osuus uusista asunnoista on pääkaupunkiseudulla kasvanut edeltävistä vuosista merkittävästi, erityisesti 2010-luvulla. Kasvu alkoi jo vuonna 2010, mutta vuoteen 2015 saakka uusien yksiöiden lukumäärä pysyi huoneistotyyppivertailun pienimpänä. Vuodesta 2014 lähtien uusien yksiöiden määrä lähti jyrkkään kasvuun. Kasvu huipentui vuosina 2019, 2021 ja 2023, jolloin yksiöitä valmistui enemmän kuin mitään muuta huoneistotyyppiä, yli 5 000 yksiötä kunakin mainituista vuosista.
Pääkaupunkiseudulle vuosina 2000-2023 valmistuneet uudet yksiöt. Aineistolähde: HSY/MAL-seurannan tiedot (Tilastokeskus ja Helsingin seudun kunnat).
Vuodesta 2011 lähtien vuosittainen uusien yksiöiden määrä on jäänyt alle tuhannen vain vuonna 2014. Kahden tuhannen yksiön raja ylittyi vuonna 2017. Vuodesta 2019 alkaneella viiden vuoden jaksolla pääkaupunkiseudulle on vuosittain valmistunut keskimäärin 4 900 uutta yksiötä.
Pääsääntöisesti suurin määrä yksiöitä on valmistunut seudun keskuskaupunkiin Helsinkiin. Vantaa on kuitenkin pitänyt ykköspaikkaa vuosina 2017-2019 ja vuonna 2018 myös Espoo ohitti Helsingin uusien yksiöiden määrässä.
Eri huoneistotyyppien osuudet (%) asuntotuotannosta Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla 2000-luvulla. Aineistolähde: HSY/MAL-seurannan tiedot (Tilastokeskus ja Helsingin seudun kunnat).
Pienten asuntojen osuuden kasvaessa suurempien huoneistotyyppien osuudet ovat vastaavasti pienentyneet verrattuna 2000-luvun alun tuotantorakenteeseen. Muutos on tapahtunut kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa, mutta Espoossa ja varsinkin Vantaalla se on ollut suurempi kuin keskuskaupungissa Helsingissä, jossa perheasuntoja on perinteisesti rakennettu vähemmän kuin naapurikaupungeissa.
Aineistolähde: HSY/MAL-seurannan tiedot (Tilastokeskus ja Helsingin seudun kunnat).
Yksiöiden osuus koko asuntokannassa on kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä
Vuodesta 2000 lähtien alkavalla ajanjaksolla uudistuotannon yleisin asuntotyyppi on ollut kaksio (33 %). Myös sitä suurempien asuntotyyppien (3h, 4h+) osuudet tuotetuista asunnoista ovat olleet yksiöiden 20 % osuutta suuremmat. Ajanjaksolla rakennettujen uusien asuntojen lukumäärä on kaikkiaan 229 545 asuntoa, mikä on noin kolmannes koko nykyisestä asuntokannasta.
Pääkaupunkiseudun asuntokanta huoneistotyypeittäin vuosina 2003 ja 2022 sekä huoneistotyyppien prosenttiosuudet vuonna 2022. Aineistolähde: Aluesarjat-tietokanta (Tilastokeskus/Helsingin kaupunkitieto).
Yksiöiden osuus asuntokannasta oli vuoden 2022 lopussa 20 %. Kaksikymmentä vuotta aiemmin, vuonna 2003, se oli 19 %. Vastaavasti prosenttiyksikön muutos alaspäin on tapahtunut neljän huoneen asuntojen osuudessa, joka vuonna 2003 oli 15 % ja vuonna 2022 enää 14 %. Muiden huoneistotyyppien (2h, 3h, 5h+) osuudet koko asuntokannasta ovat pysyneet samoina. Pääkaupunkiseudulla yleisin huoneistotyyppi on edelleen kaksio, kuten on ollut jo pitkään.
Aineistolähde: Aluesarjat-tietokanta (Tilastokeskus/Helsingin kaupunkitieto).
Uudet yksiöt sijoittuvat yleensä raideliikenteen läheisyyteen
Suhteellisen suurikin muutos asuntotuotannon rakenteessa vaikuttaa asuntokannan kokonaisuuteen varsin hitaasti. Alueellisesti tai naapurustotasolla tilanne on kuitenkin toinen, sillä uusia asuntoja ei rakenneta tasaisesti ympäri seutua, vaan tuotanto painottuu usein tiettyihin kehittymässä oleviin kaupunginosiin. Nykyisessä yksiökannassa korostuvat edelleen selkeimmin vanhat Helsingin kantakaupungin yksiökeskittymät.
Vuoden 2022 lopussa pääkaupunkiseudun kaikista yksiöistä 68 %, noin 90 000 yksiötä, sijaitsi Helsingissä. Espoossa ja Vantaalla oli kummassakin hieman alle 21 000 yksiötä (yhteenlaskettu osuus 32 %).
Yksiötiheys yhdyskuntarakenteen ruuduissa pääkaupunkiseudulla. Aineistolähde: Suomen ympäristökeskuksen yhdyskuntarakenteen seurannan aineistot (YKR 2022).
Seudulla on kaikkiaan neljä yhdyskuntarakenteen seurannan 250 m x 250 m ruutua (YKR), joissa yksiöiden lukumäärä ruudussa on yli 1 000. Ne muodostavat yhtenäisen keskittymän sijoittuen Torkkelinmäen ja Harjun alueille Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Tässä neljän ruudun keskittymässä on kaikkiaan 7 140 asuntoa, joista noin 4 850 on yksiöitä. Yksiöiden osuus on siten 68 % asunnoista. Väestöä tässä keskittymässä on noin 8 240 asukasta. Alue on siis suomalaisittain varsin tiiviisti rakennettu ja tiheästi asuttu. Tämän tiiveimmän alueen ympärillä on laaja melko yhtenäinen itäisen kantakaupungin pienasuntovaltainen alue, jolla YKR-ruuduissa sekä yksiöiden lukumäärä että niiden suhteellinen osuus kunkin ruudun asuntokannasta ovat suuria. Muita samantyyppisiä, vaikkakin kooltaan ja yksiömäärältään pienempiä, keskittymiä on lisäksi Kampissa ja Punavuoressa, sekä uudistuotannon alueilla Kalasatamassa, Kivistössä, Perkkaalla ja Vermossa. Myös Tikkurilan alueella erottuu tällainen keskittymä, joka selittyy alueen viime vuosien täydennysrakentamisella.
Helsingin seudun MAL-sopimusten seurannassa on ryhdytty keräämään tietoa valmistuvien asuntojen huoneistotyypistä vuodesta 2020 lähtien. Tämän aineiston avulla voidaan tarkastella 2020-luvulla valmistuneiden uusien yksiöiden sijoittumista kaupunkirakenteeseen.
Pääkaupunkiseudulle vuosina 2020-2023 valmistuneet uudet yksiöt. Aineistolähde: HSY/MAL-seurannan tiedot (Helsingin seudun kunnat). Kartan päivitys 18.10.2024, lisätty aiemmin puuttuneet Espoon tiedot vuodelta 2020.
Yleistäen voidaan sanoa, että sinne minne valmistuu kerrostaloja, valmistuu myös yksiöitä. Mitä tiiviimpi yhdyskuntarakenne, sitä suurempi on yksiöiden määrä. Hyvä saavutettavuus ja erityisesti raideliikenteen läheisyys mahdollistavat tiiviin yhdyskuntarakenteen, joten suurin osa uusien yksiöiden alueellisesta keskittymisestä selittyy tällä seikalla.
Helsingissä uusia yksiöitä on rakennettu runsaasti Kalasatamaan, Jätkäsaareen ja Myllypuroon. Raiteisiin tukeutuva, mutta asemista hieman kauempana sijaitseva keskittymä on muodostunut Postipuiston alueelle Ilmalasta pohjoiseen. Tulevaan raideyhteyteen tukeutuva alue on Kruunuvuorenrannassa. Vantaalla yksiöitä on rakennettu varsinkin Tikkurilaan, Kivistöön sekä Myyrmäkeen ja Martinlaaksoon. Espoossa nähdään uusien yksiöiden keskittymä Vermonniityssä sekä pienempiä esiintymiä länsimetron varrella ja Suurpellossa.
Yksiöiden lukumäärän ohella on hyvä tarkastella myös yksiöiden suhteellista osuutta uudisrakentamisesta. Monella intensiivisen rakentamisen alueella yksiöiden osuus ruudun kaikista asunnoista on tyypillisesti luokissa 20-40 % tai 40-60 %. Suurimman yksiöosuuden ruuduista osa on muualla kuin intensiivisimmän rakentamisen alueilla, jolloin asuntojen lukumäärä ruudussa saattaa olla verraten pieni. Yksiövaltaisimmat ruudut selittyvät melko usein, joskaan eivät aina, ruudun alueelle rakennetulla opiskelija-, nuoriso- tai erityisasumisen kohteella.
Yksiöiden osuus uusista asunnoista 250 m x 250 m YKR-ruudussa. Aineistolähde: HSY/MAL-seurannan tiedot (Helsingin seudun kunnat). Kartan päivitys 18.10.2024, lisätty aiemmin puuttuneet Espoon tiedot vuodelta 2020.
Aineistolähteet:
SYKEn yhdyskuntarakenteen seurannan YKR-aineistot, 250 m x 250 m tilastoruutuun summattua tietoa. HSY/MAL-seurannan tiedot (Helsingin seudun kunnat).
Yksiöt ovat tyypillisesti vuokra-asuntoina
Pääkaupunkiseudulle vuosina 2020-2023 valmistuneet uudet yksiöt rakennuksen hallinta- ja rahoitusmuodon mukaan. Aineistolähde: HSY/MAL-seurannan tiedot (Helsingin seudun kunnat).
Viime vuosina pääkaupunkiseudun asuntorakentamisessa valtaosa yksiöistä on valmistunut vapaarahoitteisiin vuokra- ja omistuskohteisiin. Vuosina 2020-2023 valmistuneissa vapaarahoitteisissa vuokrakohteissa yksiöiden osuus oli keskimäärin 43 %, omistuskohteissa osuus oli 30 %. Yksiöiden osuus oli suurin ns. erityisryhmille suunnatuissa vuokra-asunnoissa (pääkaupunkiseudulla keskimäärin 78 %) ja pienin asumisoikeusasunnoissa (18,5 %).
MAL-seurannan tietoaineistot kuvaavat käsitystä asuntojen hallintamuodosta rakentamishetkellä. Koska suuri osuus omistusasunnoiksi valmistuneista yksiöistä on tosiasiallisesti kuitenkin vuokra-asuntoina, tarkasteltiin lisäksi Tilastokeskuksen aineistojen perusteella yksiökannassa tapahtuneita hallinta- ja rahoitusmuodon muutoksia. Näissä aineistoissa tuorein käytettävissä oleva tieto on vuodelta 2020, joten vertailuun otettiin vuodet 2005 ja 2020. Lopuksi kuvaa täydennettiin vielä Tilastokeskuksen tiedoilla, jotka kuvaavat asuntokuntien asunto-oloja. Tämän tilaston tuorein tieto kuvaa vuotta 2022, joten sen avulla päästään vielä hieman lähemmäs nykyhetkeä.
Pääkaupunkiseudun yksiöt vuosina 2005 ja 2020 hallintaperusteen mukaan. Aineistolähde: Aluesarjat-tietokanta (Tilastokeskus/Helsingin kaupunkitieto).
Pääkaupunkiseudun yksiöistä suurin osa on ollut vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja sekä tarkastelujakson alussa, vuonna 2005, että lopussa, vuonna 2020. Vapaarahoitteisten vuokrayksiöiden määrä ja niiden suhteellinen osuus yksiökannassa on kuitenkin kasvanut. Kun vuonna 2005 näitä yksiöitä oli hieman alle 40 000, vuonna 2020 niitä oli hieman yli 65 000. Vapaarahoitteisten vuokrayksiöiden lukumäärä lisääntyi siis peräti 65 %, ja niiden suhteellinen osuus yksiökannasta kasvoi 41 %:sta 53 %:iin.
Omistajan asumien yksiöiden lukumäärä sen sijaan väheni lähes 12 %, noin 23 500 asunnosta noin 20 700 asuntoon. Näin ollen vuonna 2020 omistajan asumien yksiöiden osuus yksiökannasta oli enää 17 %, kun se vuonna 2005 oli 25 %. Niin vanhassa kuin uudessakin yksiökannassa asuntoja on siirtynyt omistuskäytöstä vuokramarkkinoille.
Arava- ja korkotukivuokrayksiöiden lukumäärä lisääntyi noin 2 800 asunnolla, ja niiden osuus yksiökannasta pieneni 20 %:sta 18 %:iin. Asumisoikeusyksiöiden lukumäärä yli kaksinkertaistui tarkastelujaksolla, mutta niiden vähäisen lukumäärän vuoksi niiden osuus yksiökannasta pysyi muuttumattomana, yhdessä prosentissa.
Pääkaupunkiseudun asuntokunnat yksiöissä 2005-2022 asunnon hallintaperusteen mukaan. Aineistolähde: Tilastokeskus, asunnot ja asuinolot.
Asuntokuntien asunto-oloja koskevien tilastojen perusteella nähdään sama kehitys asuntokuntien ulottuvuudella: omistusasuminen yksiöissä on vähentynyt ja vapaarahoitteisessa vuokrayksiössä asuminen merkittävästi lisääntynyt. Kehitys on käynnistynyt vuodesta 2010 lähtien, voimistuen jyrkästi kohti 2020-luvun vaihdetta. Erityisen vahvaa kehitys on ollut Espoossa ja Vantaalla.
Vapaarahoitteisissa vuokrayksiöissä asuvien asuntokuntien muutos vuodesta 2005 vuoteen 2022
Asuntokunnat 2005 |
Asuntokunnat 2022 |
Muutos, lkm | Muutos, % | |
Helsinki | 31 593 | 47 120 | 15 527 | 33,0 |
Espoo | 3 380 | 10 195 | 6 815 | 66,8 |
Vantaa | 3 100 | 11 018 | 7 918 | 71,9 |
Kauniainen | 105 | 274 | 169 | 61,7 |
PKS yhteensä | 38 178 | 68 607 | 30 429 | 44,4 |
Kaikkien asuntokuntien muutos vuodesta 2005 vuoteen 2022
Asuntokunnat 2005 |
Asuntokunnat 2022 |
Muutos, lkm | Muutos, % | |
PKS yhteensä | 479 817 | 614 159 | 134 342 | 28,0 |
Aineistolähteet:
HSY/MAL-seurannan tiedot (Helsingin seudun kunnat), Aluesarjat-tietokanta (Tilastokeskus/Helsingin kaupunkitieto) ja StatFin-tietokanta (Tilastokeskus, asunnot ja asuinolot).
Yksiövaltaiset talot ovat usein opiskelija- ja nuorisoasuntoja tai erityisasumisen kohteita
Asuntopoliittisessa ohjauksessa on perinteisesti ajateltu, että monipuolinen huoneistotyyppijakauma on hyvä asia varsinkin isossa kerrostalossa. Tällaista periaatetta on sovellettu myös esimerkiksi valtion tukeman asuntotuotannon laatuohjauksessa. Vastaavasti asumisen laatua ja asuntopoliittista ohjausta koskevassa asiantuntijakeskustelussa on pidetty ongelmallisina rakennuksia, joissa yksiöiden osuus asunnoista nousee kovin suureksi.
Pääkaupunkiseudulle 2020-luvulla valmistuneista yksiöistä hieman yli puolet on sellaisissa asuinrakennuksissa, joissa yksiöiden osuus on 25-50 % rakennuksen huoneistoista. Rakennuksissa, joissa yli 75 % huoneistoista on yksiöitä, oli noin 9 % kaikista yksiöistä.*
Rekisteriaineistosta muodostettiin ns. yksiötalojen aineisto. Aineistoon poimittiin pääkaupunkiseudun kaupunkeihin vuosina 2000-2023 rakennetut asuinrakennukset, joissa yksiöiden osuus rakennuksen asunnoista on 90 % tai suurempi. Muodostettu aineisto koostuu 84 asuinrakennuksesta, joista kerrostalokohteita on 36, luhtitaloja 40 ja rivitaloja 8. Yksiöitä näissä rakennuksissa on kaikkiaan 2 195. Niistä 40 % on opiskelija- ja nuorisoasuntoja ja 21 % erityisryhmille suunnatuissa asumisen yksiköissä. Asunto-osakeyhtiöissä asunnoista on 28 %.
Pääkaupunkiseudun kaupunkeihin vuosina 2000-2023 rakennettujen ns. yksiötalojen asuntojen jakauma omistusluokan tai kohderyhmän mukaan. Yksiötaloksi luokiteltiin asuinrakennus, jossa yksiöiden osuus rakennuksen asunnoista on 90 % tai enemmän. Aineistolähde: SeutuData 2023, HSY.
Opiskelijoille ja nuorille suunnattuja rakennuksia aineistossa on kaikkiaan 21, joissa on yhteensä noin 890 yksiötä. Tästä kokonaisuudesta nuorisoasuntojen osuus on 31 %, Hoasin rakennuttamia opiskelija-asuntoja on 31 % ja muiden toteuttajien rakennuttamia 38 %. Rekisteritiedoista laskettujen keskipinta-alojen perusteella opiskelijoiden yksiöt ovat selkeästi pienempiä kuin nuorisoasuntojen yksiöt: suurimmissa opiskelijoiden kohteissa yksiöt ovat keskimäärin 25-30 huoneistoneliömetriä, nuorisoasunnoissa puolestaan keskimäärin 36-38,5 huoneistoneliömetriä.
Erityisasumisen kohteita tässä ns. yksiötalojen aineistossa on 12 rakennusta, joissa on yhteensä 460 yksiötä. Nämä kohteet ovat pääsääntöisesti pieniä, mutta joukossa on myös muutama suurempi kohde. Kohteista suurin on Myyrmäen vanhustenkeskuksen yhteyteen rakennettu 200 asunnon kokonaisuus, jossa yksiöitä on rekisteritiedon mukaan noin 195.
Erityisasumisen kohteissa on vanhuksille ja vammaisille tarkoitettujen asuntojen lisäksi asuntoja mielenterveyskuntoutujille, pitkäaikaisasunnottomille sekä yksi pääkaupunkiseudun turvakodin kohde. Keskimääräiset huoneistokoot vaihtelevat kohteiden välillä paljon: pienimmillään noin 24 huoneistoneliömetriä ja suurimmillaan hieman yli 40 huoneistoneliömetriä. Erityisasumisen kohteissa asumisen laatuun vaikuttaa asunnon koon ja muiden ominaisuuksien lisäksi myös se, kuinka paljon kohteessa on erilaisia yhteistiloja ja muita palveluita.
Asunto-osakeyhtiömuotoiset yksiötalot ovat pääsääntöisesti varsin pieniä, alle 20 asunnon luhtitalo- tai rivitalokohteita. Näistä osa kuitenkin muodostaa isompia ryhmiä siten, että useita pieniä kohteita sijaitsee joko samalla tai viereisillä tonteilla. Lisäksi osa kuuluu isompaan kokonaisuuteen, jonka muissa rakennuksissa saattaa olla muitakin, suurempia huoneistotyyppejä. Suurimmat neljä asunto-osakeyhtiömuotoista yksiötaloa ovat noin viidenkymmenen asunnon rakennuksia, joista kolmessa on ainoastaan yksiöitä, yhdessä yksiöiden lisäksi yksi kaksio ja yksi kolmio. Rakennuksista kolme sijaitsee Vantaalla Kivistössä ja yksi Helsingissä Kruunuvuorenrannassa.
Yksiötaloaineiston pienimmät yksiöt löytyvät Martinlaaksosta SATOn StudioKodit-kohteesta. Kyseessä on 68 yksiön kokonaisuus, jossa asunnot ovat keskimääräiseltä kooltaan 15 huoneistoneliömetriä. StudioKodeissa yksiöiden huonekorkeus on noin neljä metriä ja niihin on rakennettu parvi. Samantyyppisiä, niin sanottuja uusloft-yksiöitä on eräissä muissakin aineiston kohteissa. Aineiston suurimmat yksiöt ovat rakennuskohtaisesti lasketulta keskimääräiseltä kooltaan yli 40 huoneistoneliömetriä.
Aineistolähteet:
Yksiötalotarkastelun aineistolähde on HSY:n SeutuData 2023. Aineisto muodostettiin HSY:n SeutuDatan rakennusaineistosta. Rakennustietoja poimittaessa kävi ilmi, että rekisteriteknisistä syistä poimintaa oli tarpeen hieman rajata, jotta aineisto olisi mahdollisimman luotettava. Poiminnasta jätettiin tässä tarkastelussa pois sellaiset rakennukset, joissa huoneistojakauman perusteella yhteenlaskettu asuntojen lukumäärä ei täsmännyt rakennuksen ilmoitettuun huoneistolukumäärään (kaikista rakennuksista suodattui tässä kohtaa pois noin 7 % rakennuksista). Lisäksi tarkasteluaineistoon poimituissa rakennuksissa tuli olla vähintään kuusi huoneistoa. Näin muodostettu aineisto ei siis täydellä varmuudella kata kaikkia ns. yksiötaloja, mutta sen avulla saadaan kuitenkin hyvä käsitys siitä, minkä tyyppisistä rakennuksista joukko koostuu.
Lisäksi lähteenä on käytetty HSY:n keräämiä MAL-seurannan tietoja (Helsingin seudun kunnat). Tähdellä* merkittyä kappaletta on päivitetty 17.10.2024, kun vuosien 2020-2023 huoneistotyyppitietoihin täydennettiin aiemmin puuttuneet Espoon tiedot vuodelta 2020.
Yksiöbuumi pienensi uusien asuntojen keskimääräistä kokoa mutta ei asumisväljyyttä
Uusien kerrostaloasuntojen keskikoon kehitys vuosina 2000-2023 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Aineistolähde: Tilastokeskus.
Yksiöiden rakentamisen vaikutus näkyy selvästi myös uusien asuntojen keskikoon kehityksessä seudun kaupungeissa. Kerrostaloasuntojen keskimääräinen koko on 2000-luvulla parhaimmillaan ollut noin 66 m2 Espoossa, 65 m2 Vantaalla ja noin 75 m2 Helsingissä. Keskikoko laski alle 50 neliömetrin Vantaalla vuonna 2017 ja Espoossa 2018. Pienimmillään kerrostaloasuntojen keskikoko on ollut Vantaalla vuonna 2021, vain 39 m2. Helsingissä keskikoko on ollut alimmillaan 50,7 m2, vuosina 2021 ja 2022. Helsingin suhteellisesti pienemmän notkahduksen taustalla on ollut tontinluovutuksen avulla toteutettu asuntopoliittinen ohjaus.
Uusien asuntojen keskikoon kehitys talotyypeittäin pääkaupunkiseudulla 2000-luvulla. Aineistolähde: Tilastokeskus.
Keskikoon pieneneminen näkyy myös muissa talotyypeissä. Koko pääkaupunkiseudun asuntotuotannosta laskien asuinkerrostalojen keskimääräinen koko on 2020-luvulla ollut noin 24 % pienempi kuin vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Rivitaloasuntojen osalta vastaava muutos on ollut noin 15 % ja erillispientalojen osalta noin 12 %.
Asumisväljyys pääkaupunkiseudun kaupungeissa vuosina 2000 ja 2023. Aineistolähde: Tilastokeskus, asunnot ja asuinolot.
Pääkaupunkiseudulla väljimmin asutaan Kauniaisissa, jossa asumisväljyys oli 48,2 m2/hlö vuonna 2023. Ahtaimmat asunto-olot ovat Helsingissä, alle 35 m2/hlö. Espoon asumisväljyys vuonna 2023 oli 36,2 m2/hlö ja Vantaan 34,9 m2/hlö. Keskimääräinen asumisväljyys on 2000-luvun kuluessa kasvanut kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Viiden vuoden liukuvalla keskiarvolla tarkastellen nähdään, että pääosa kasvusta on tapahtunut ennen vuotta 2009. Sen jälkeen liukuva keskiarvo tasoittuu. Kaupunkikohtaisissa tarkasteluissa erottuu hienoisen kasvun ja laskun vuorottelua, kun tarkastelu tehdään kahden desimaalin tarkkuudella.
Toisin sanoen pienten asuntojen tuotannon lisääntyminen ei ole suoraviivaisesti pienentänyt keskimääräistä asumisväljyyttä. Asumisväljyys muodostuu yhdistelmänä asuntokannan ja asuntokuntien ominaisuuksia. Asuntokuntien pienentyessä ja yhden hengen asuntokuntien yleistyessä keskimääräinen asumisväljyys kasvaa. Tilastollisesti tarkastellen asumisväljyys onkin suurin yhden hengen asuntokunnilla ja pienin suurilla, monihenkisillä asuntokunnilla. Helsingissä yhden hengen asuntokunnan keskimääräinen asumisväljyys vuonna 2023 oli noin 48,5 m2/hlö, Espoossa 54,4 m2/hlö ja Vantaalla 52,2 m2/hlö. Kauniaisissa yhden hengen asuntokunnan keskimääräinen asumisväljyys oli peräti 69,7 m2/hlö.
Vertailun vuoksi kaikkein suurimpien, seitsemän tai sitä useamman henkilön muodostamien asuntokuntien asumisväljyys vuonna 2023 oli Helsingissä noin 12,3 m2/hlö, Espoossa 14,3 m2/hlö, Vantaalla 12,2 m2/hlö ja Kauniaisissa 17 m2/hlö.
Aineistolähteet:
Uusien asuntojen keskimääräistä kokoa koskevat aineistot on tilattu Tilastokeskukselta. Lisää keskikokoon liittyvää dataa voit katsella MAL-näkymästä.
Asumisväljyyttä koskevat aineistolähteet: StatFin-tietokanta (Tilastokeskus, asunnot ja asuinolot) sekä Aluesarjat-tietokanta (Tilastokeskus, Helsingin kaupunkitieto).