Helsingin seudun maanpeiteaineisto ja liito-oravien elinpiirit kaupunkialueella

Helsingin seudun maanpeiteaineisto mahdollistaa muun muassa liito-oravien elinympäristöjen huomioimisen aiempaa paremmin maankäytön suunnittelussa.

HSY:n avointa dataa on hyödynnetty monenlaisiin tutkimus- ja selvitystarpeisiin, ja tällä sivulla esittelemme yhden aineistomme käyttötapauksen. HSY:n avoimena datana tarjoamaa Helsingin seudun maanpeiteaineistoa on hyödynnetty suunnittelu- ja kaavoitustyön tukena. Maanpeiteaineiston hyödyntäminen on mahdollistanut liito-oravien elinympäristöjen säilyttämisen lisärakentamisen rinnalla, kun liito-oravien liikkumiselle tärkeä riittävän korkea puusto on voitu paikantaa ja säilyttää kohteella.

Tässä esimerkissä esitellään miten Espoon kaupunki on hyödyntänyt maanpeiteaineiston puustodataa, jotta uhanalaisten liito-oravien elinympäristöt on voitu säilyttää riittävässä määrin rakentamisen ohessa. Luonnonsuojelulain mukaan liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Mikäli liito-orava ei pääse pesäpuustaan liikkumaan seuraavalle elinalueelle, katsotaan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentyneen. Näin ollen Espoon kaupungilla oli määritelty paikkatietoja hyödyntäen erilaisia kulkuyhteyksiä liito-oravien asuttamien metsiköiden välillä. 

Espoon kaupungilla on omassa paikkatietojärjestelmässään tieto liito-oravien asuttamista metsistä sekä niiden välisistä kulkuyhteysreiteistä. Kaupungin asiantuntijat hyödyntävät suunnittelutyössään näitä kulkuyhteystietoja ja vertaavat niitä kaupungin maanomistus- sekä asemakaavatietoihin. Asemakaavatiedoista tutkitaan erityisesti viheralueiden sekä puistojen sijoittumista suhteessa liito-oravien esiintymiseen.

 

Kuva 1. Mahdollinen ongelmallinen ylityspaikka liito-oravalle 

Asiantuntijat ovat käyttäneet hyväkseen myös maastokäyntejä, jos lähtöaineistosta ei muuten ole saanut varmuutta liito-oravien liikkumisen mahdollisuuksille. Oheisen kuvan alueella maastokäynti paljastikin, ettei aikaisemmin pelkästään asemakaavan viheralueiden perusteella määritetyn kulkuyhteyden kohdalla ollutkaan koko matkalta puustoa, joka olisi mahdollistanut liito-oravan liikkumisen. Liito-orava tarvitsee liikkumiseen yli 10 metriä korkeita puita, ja se liitää puusta matkan, joka on noin kaksi tai kolme kertaa niin pitkä kuin puu on korkea. Täten 20-metrisestä puusta liito-orava liitää noin 40-60 metrin matkan. 

Kuva 2. Maanpeiteaineisto osoittaa, että puiden välinen etäisyys on liian suuri.

Maanpeiteaineistossa olevan puustoaineiston avulla kaupungin suunnittelija tutki, mahdollistaako sijainnin puuston korkeus liito-oravalle vaadittavan liitoetäisyyden. Puustoaineiston avulla voitiin etsiä liito-oraville vaihtoehtoisia kulkureittejä kohteelta ja niitä löytyikin kaksi kappaletta.

Kuva 3. Suunnittelija löysi liito-oraville ilmakuvan ja maanpeiteaineiston avulla kaksi vaihtoehtoista reittiä habitaattien välillä (sininen ja valkoinen katkoviiva). Lisäksi kartalla näkyy liito-oravien nykyisiä kulkuyhteyksiä, jotka on merkitty kartalle punaisilla palloviivoilla. Kartalla näkyy myös punaisella ja keltaisella alueita, jotka ovat liito-oravien asuttamia metsiköitä. 

Espoon kaupungin edustajan mukaan puustoaineistoa on mahdollista hyödyntää myös ekologisten yhteyksien määrittämisessä tai kun arvioidaan ekologisten yhteyksien laatua. 

Helsingin seudun maanpeiteaineisto on saatavilla avoimena datana HSY:ltä.