Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla ja muualla

Suomessa ja pääkaupunkiseudulla ilmanlaatu on hyvä kansainvälisten vertailujen mukaan. Maailman terveysjärjestön WHO:n tilastojen mukaan Suomessa on maailman paras ilmanlaatu. Suomessa pienhiukkasten pitoisuus on keskimäärin 6 mikrogrammaa kuutiometriä kohden, mikä on matalin maakohtainen luku maailmassa. Lähes yhtä vähäiseen määrään pääsevät Viro, Ruotsi, Kanada, Norja ja Islanti. Lähi- ja Kaukoidässä ja Afrikassa on WHO:n tilaston perusteella huonoin ilmanlaatu. Listan häntäpäähän sijoittuvat Uganda, Mongolia, Qatar, Intia ja Kamerun. Huonoimman ilmanlaadun maissa pienhiukkaspitoisuudet ovat yli kymmenkertaisia verrattuna parhaimmistoon. Eri maiden ilmanlaatua vertailtaessa kannattaa myös huomioida, että eri ilmanlaatuindeksien pitoisuusrajat poikkeavat toisistaan. Vertailussa on lisäksi huomioitava mittaustietojen epävarmuus. Joistain maista mittaustietoa on vähän eikä laatu ole välttämättä kovin luotettava.

Suomen hyvää ilmanlaatua selittävät sijainti kaukana isoista päästökeskittymistä, suhteellisen pieni väestömäärä, kehittynyt päästöjen vähennysteknologia ja sääolosuhteet. Suomessa on usein tuulista, ja tuulinen sää laimentaa epäpuhtauksia. Täällä ei myöskään ole voimakasta UV-säteilyä, joka tuottaa valokemiallisia saasteita. Helsingin ja pääkaupunkiseudun ilmanlaatu on yleensä myös hyvä verrattuna muiden maiden pääkaupunkiseutuihin. Pienhiukkaspitoisuudet ovat täällä selvästi matalampia kuin väkirikkaammilla pääkaupunkiseuduilla. Myös hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat pysyneet alle EU-raja-arvojen vuoden 2006 jälkeen, joskin katupöly heikentää yleisesti kaupunki-ilman laatua etenkin keväisin. Typpidioksidipitoisuudet ovat laskeneet nopeasti ja vuosiraja-arvon ei enää arvioida ylittyvän Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissakaan.