Kaukokulkeuma heikentää ilmanlaatua

Suuri osa pienhiukkasista peräisin kaukokulkeumasta

Kaukokulkeuma aiheuttaa keskimäärin yli puolet pienhiukkasten pitoisuudesta jopa seudun vilkasliikenteisimmillä alueilla.

Muita ilman pienhiukkasten (PM_2,5) pitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä pääkaupunkiseudulla ovat

• liikenteen pakokaasut
• liikenteen tuottamat pienhiukkaspäästöt, joita syntyy jarrujen, renkaiden ja päällysteen kulumasta sekä hiekoitussepelin jauhautumisesta
• pientalojen tulisijojen käyttö
• ilotulitukset.

Pienhiukkaspitoisuudet ovat pääkaupunkiseudulla yleensä alhaisia. Ajoittain kaukokulkeutuneet hiukkaset nostavat pitoisuudet kuitenkin korkeiksi. Tällaisten kaukokulkeumaepisodien aikaan taso ylittää Maailman terveysjärjestö WHO:n ohjearvon (15 μg/m³, 24 h). Vuorokausipitoisuudet voivat nousta tällöin pääkaupunkiseudulla yli kolminkertaisiksi verrattuna vuosikeskiarvoon, eli Euroopan saasteisimpien kaupunkien tavanomaiselle tasolle.

Myös liikenteen, puunpolton ja ilotulitusten päästöt aiheuttavat heikkotuulisella säällä kohonneita paikallisia pitoisuushuippuja, mutta niiden kesto on tavallisesti vain muutamia tunteja.

Mikä on kaukokulkeuma?

Pääkaupunkiseudulle kulkeutuu jatkuvasti pienhiukkasia Suomen rajojen ulkopuolelta. Valtaosa hiukkasmassasta saapuu seudulle muulloin kuin episodien aikaan, eli silloin kuin pitoisuudet ovat tavanomaisella tasolla. Koska lounaanpuoleiset tuulet ovat yleisimpiä Suomessa, on merkittävä osa kaukokulkeutuneesta hiukkasmassasta peräisin Länsi- ja Keski-Euroopasta. Episodeissa hiukkasmassa on pääasiassa tullut Itä-Euroopan suunnalta.

Mitä kaukokulkeutuneet hiukkaset sisältävät?

Kaukokulkeutuneista hiukkasista suurin osa on pienhiukkasia. Kaukokulkeutuneet pienhiukkaset sisältävät muun muassa orgaanisia hiiliyhdisteitä, nokea, sulfaattia, ammoniumia, nitraattia ja metalleja. Avopaloista peräisin olevat hiukkaset sisältävät erityisen paljon orgaanisia hiiliyhdisteitä, kuten syöpäriskiä lisääviä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) sekä nokea.

Elektronimikroskooppikuva kaukokulkeutuneista pienhiukkasista (HSY Jarkko Niemi).

Ilmavirtaukset kuljettavat mukanaan ajoittain pitkiä matkoja myös karkean kokoluokan hiukkasia, kuten merisuolahiukkasia aaltojen pärskeistä, maaperäpölyä kuivilta alueilta, lentotuhkaa voimalaitosten savupiipuista, tulivuorten tuhkaa ja siitepölyä sekä itiöitä kasvillisuudesta.

Vuosien välillä voimakasta vaihtelua

Säätekijöillä on suuri vaikutus ilmansaasteiden kulkeutumiseen ja avopalojen määrään. Tämän vuoksi kaukokulkeumaepisodien määrä, kesto ja voimakkuus vaihtelevat voimakkaasti vuosittain. Erityisesti vuosina 2002, 2006 ja 2010 pääkaupunkiseudulle kulkeutui avopaloista ja muista Itä-Euroopan päästölähteistä korkeina pitoisuuksina pienhiukkasia useaan otteeseen.

Ennätyksellisen pitkäkestoinen oli vuoden 2006 huhti- ja toukokuun vaihteen episodi, jolloin pitoisuudet olivat korkeita noin kymmenen päivän ajan Itä-Euroopan maastopalojen ja peltojen kulotuksen vuoksi. Korkein kaukokulkeuman aiheuttama pienhiukkasten tuntipitoisuus (200 μg/m³) mitattiin Helsingissä 21.8.2006 Venäjän metsäpalosavujen vuoksi. Pitoisuus oli noin 20-kertainen verrattuna vuosikeskiarvoon.

Vähennä altistumistasi voimakkaiden kaukokulkeumajaksojen aikaan:

• Siirry sisätiloihin.
• Vältä voimakasta fyysistä rasitusta ulkoilmassa.
• Vältä asuntosi tuulettamista. Huomaa, että jos asuntosi sisälämpötila kohoaa helteisellä säällä yli 25 °C ja olet hengitys- tai sydänsairas, sinun on syytä tuulettaa asuntoasi. Liiallinen kuumuus voi olla sinulle pahempi terveysriski kuin huono ilmanlaatu.
• Seuraa ilmanlaatua reaaliaikaisesti verkkosivuiltamme.