Bioindikaattoriseuranta
Bioindikaattorilla tarkoitetaan eliölajia, joka on erityisen herkkä jollekin ympäristötekijälle ja jota voidaan tästä syystä hyödyntää ympäristön tilan arvioinnissa. Bioindikaattori voi reagoida esimerkiksi ilmansaasteisiin niin, että sen esiintyvyys vähenee tai sen kunto ja ulkomuoto muuttuu. Esimerkkejä bioindikaattoreista ovat ilman epäpuhtauksista kärsivät kasvit ja jäkälät sekä ravintoketjun huipulla olevat petoeläimet, kuten merikotka, muuttohaukka ja hylkeet.
Ympäristönsuojelulaki velvoittaa kuntia huolehtimaan paikallisten olojen edellyttämästä ympäristön tilan seurannasta alueellaan. Ilmanlaatuasetuksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tulee olla selvillä ilmanlaadusta ja huolehtia siitä, että niiden alueella ilmanlaadun seuranta on järjestetty hyvin. Teollisuuslaitosten ilmanlaatuvaikutusten seurantaan liittyvistä velvoitteista määrätään toimintojen ympäristöluvissa. Kunnat ja teollisuus ovat seuranneet ilmanlaatua Uudellamaalla mittauksin 1970-luvulta lähtien. Uudellamaalla ilmanlaadun seurantaa hoidetaan alueellisena yhteistarkkailuna, jonka kustannuksista vastaavat alueen kunnat ja osin teollisuuslaitokset. Uudellamaalla ilmanlaadun mittauksista vastaa HSY.
Ilmanlaatua ja sen kehittymistä Uudellamaalla on eri tahojen toimesta selvitetty erilaisten bioindikaattoritutkimusten avulla 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2000 julkaistiin ensimmäinen koko Uudenmaan kattava yhteinen seurantaohjelma, jonka pohjalta toteutettiin Uudenmaan alueen bioindikaattoritutkimus vuosina 2000–2001, 2004–2005, 2009 ja 2014. Vuodesta 2009 lähtien Uudenmaan bioindikaattoriseurantaan on kuulunut vain jäkäläkartoitus. Seurannassa on määritetty 12 epifyyttijäkälän esiintyminen mäntyjen rungoilla standardin SFS 5670 mukaisesti. Lisäksi on arvioitu eri jäkälälajien runsautta ja sormipaisukarpeen kuntoa. Seuranta on toteutettu samanaikaisesti koko Uudellamaalla.
Seurantaohjelma päivitettiin vuosina 2018–2019, ja seuraava jäkäläkartoitus toteutettiin uuden seurantaohjelman mukaisesti vuonna 2020. Aikaisempiin vuosiin verrattuna seurannassa on harvennettu taustapisteverkkoa, mutta taajama-alat pysyvät ennallaan. Jäkäläkartoituksesta on ilmestynyt uusi standardi SFS-EN 16413, mutta seuranta tehtiin vanhan standardin mukaan, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia aiempien seurantojen kanssa.