Hulevesi kaupunkiympäristössä

Rakennetussa kaupunkiympäristössä vettä imeviä maapintoja on vähemmän kuin esimerkiksi pientaloalueilla tai puistoissa.  Vettä haihduttavia puita ja muuta kasvillisuutta on tiiviissä kaupunkiympäristössä myös usein vähemmän. Kaupungeissa huleveden määrä ja virtaama ovat suurempia kuin luonnontilaisemmilla alueilla.

Maa-aluetta, jolta hulevesi virtaa uomaan tai vesistöön, kutsutaan valuma-alueeksi. Mitä suurempi osa valuma-alueen pinnasta on rakennettua ja vettä läpäisemätöntä, sitä enemmän ja nopeammin muodostuu hulevettä. Tällöin esimerkiksi kovan rankkasateen seurauksena oja, johon hulevettä johdetaan, voi tulvia runsaasti. 


Kuva: Huleveden vaikutus valuma-alueen alaosassa
a) Kun vesi imeytyy maaperään, hulevesi pysyy hallinnassa ympäristössä.
b) Kun hulevesi ohjataan nopeasti pois rakennetussa ympäristössä, voi syntyä tulvia muualla ympäristössä.

Kun hulevesi ohjataan nopeasti pois kiinteistöltä, hulevesi ei aiheuta haittaa tontilla. Hulevedestä voi kuitenkin olla haittaa muualla rakennetussa ympäristössä tai vastaanottavassa vesistössä.

Kaupunkien tiivistyminen voimistaa tätä ilmiötä, sillä sen myötä vettä läpäisevän maanpinnan osuus vähenee entisestään. Tämä kasvattaa hulevesivirtaamia. Huleveden viivyttäminen ja imeyttäminen tonteilla ja yleisillä alueilla tasaa hulevesivirtaamaa valuma-alueen alaosissa, jolloin riski hulevesitulvien aiheuttamille vahingoille pienenee.

Huleveden imeyttäminen ja viivyttäminen tontilla on suositeltavaa, sillä se vähentää hulevesiviemäriverkoston kuormitusta. Huleveden imeyttämismahdollisuudet riippuvat alueen maaperästä, mutta viivyttäminen on mahdollista kaikilla alueilla.