Pienhiukkaset

​​Ilman pienhiukkasten (PM2,5) pitoisuuksiin vaikuttavat  pääkaupunkiseudulla kaukokulkeuma, liikenne ja pientalojen tulisijojen käyttö. Kaukokulkeuma aiheuttaa keskimäärin yli puolet pienhiukkasten pitoisuudesta jopa seudun vilkasliikenteisimmillä alueilla. 

Pääkaupunkiseudulle kulkeutuu jatkuvasti pienhiukkasia Suomen rajojen ulkopuolelta. Valtaosa hiukkasmassasta saapuu seudulle muulloin kuin episodien aikaan, eli silloin kuin pitoisuudet ovat tavanomaisella tasolla. Koska lounaanpuoleiset tuulet ovat yleisimpiä Suomessa, on merkittävä osa kaukokulkeutuneesta hiukkasmassasta peräisin läntisiltä lähdealueilta. Episodeissa hiukkasmassa on pääasiassa tullut itäisiltä lähdealueilta.

Pienhiukkaspitoisuudet ovat pääkaupunkiseudulla yleensä alhaisia. Ajoittain kaukokulkeutuneet hiukkaset nostavat pitoisuudet kuitenkin korkeiksi. Tällaisten kaukokulkeumaepisodien aikaan taso ylittää Maailman terveysjärjestön WHO:n ohjearvon (25 μg/m3, 24 h). Vuorokausipitoisuudet nousevat tällöin pääkaupunkiseudulla yli kolminkertaisiksi verrattuna vuosikeskiarvoon, eli Euroopan saasteisimpien kaupunkien tavanomaiselle tasolle. 

Myös liikenteen, puun pienpolton ja ilotulitusten päästöt aiheuttavat tyynellä säällä kohonneita paikallisia pitoisuushuippuja, mutta niiden kesto on tavallisesti vain muutamia tunteja.


Kaukokulkeuman saattaa nähdä silminkin, kuten 25.5.2010,
jolloin pääkaupunkiseudulle kulkeutui ilmavirtausten
myötä tuhkaa Islannin tulivuorenpurkauksesta.


Näkymä samasta paikasta päivänä, jolloin seudulla
ei ole kaukokulkeumaa.

 

Vuosien välillä voimakasta vaihtelua

Säätekijöillä on suuri vaikutus ilmansaasteiden kulkeutumiseen ja avopalojen määrään. Tämän vuoksi kaukokulkeumaepisodien määrä, kesto ja voimakkuus vaihtelevat voimakkaasti vuosittain. Erityisesti vuosina 2002 ja 2006 Etelä-Suomeen kulkeutui avopaloista ja muista Itä-Euroopan päästölähteistä korkeina pitoisuuksina pienhiukkasia useaan otteeseen.
 
Ennätyksellisen pitkäkestoinen oli vuoden 2006 huhti- ja toukokuun vaihteen episodi, jolloin pitoisuudet olivat korkeita noin kymmenen päivän ajan Itä-Euroopan maastopalojen ja peltojen kulotuksen vuoksi. Korkein kaukokulkeuman aiheuttama pienhiukkasten tuntipitoisuus (200 μg/m3) mitattiin Helsingissä 21.8.2006 Venäjän metsäpalosavujen vuoksi. Pitoisuus oli noin 20-kertainen verrattuna vuosikeskiarvoon.
 
WHO:n vuorokausiohjearvon (25 μg/m3) ylittävien päivien lukumäärät (kpl) luokiteltuna pitoisuustason mukaan Helsingin Kalliossa vuosina 1999-2016. Ylitysten määrät ja pitoisuustasot kuvastavat pääosin pienhiukkasten kaukokulkeumien kestoa ja voimakkuutta. Lähivuosina WHO:n vuorokausiohjearvo ei ole Kalliossa ylittynyt.


Hiukkasten koko ja koostumus vaihtelee

Kaukokulkeutuneista hiukkasista suurin osa kuuluu pienhiukkasten (PM2,5) kokoluokkaan, eli niiden halkaisija on alle 2,5 μm (mikrometri = millimetrin tuhannesosa). Myös paikallisista polttoperäisistä lähteistä peräisin olevat hiukkaset ovat pienhiukkasia. Katupölyhiukkasista sitä vastoin suurin osa on karkeaa kokoluokkaa, eli 2,5–10 mikrometrin kokoisia hiukkasia.

Elektronimikroskooppikuva kaukokulkeutuneista pienhiukkasista (HSY Jarkko Niemi).
 
Kaukokulkeutuneet pienhiukkaset sisältävät mm. orgaanisia hiiliyhdisteitä, nokea, sulfaattia, ammoniumia, nitraattia ja metalleja. Avopaloista peräisin olevat hiukkaset sisältävät erityisen paljon orgaanisia hiiliyhdisteitä, mm. syöpäriskiä lisääviä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH), sekä nokea. Myös paikallisen liikenteen pakokaasut ja pienpolton päästöt ovat keskeisiä orgaanisten hiiliyhdisteiden ja noen lähteitä pääkaupunkiseudulla.
 
Ilmavirtaukset kuljettavat mukanaan ajoittain pitkiä matkoja myös karkean kokoluokan hiukkasia, mm. merisuolahiukkasia aaltojen pärskeistä, maaperäpölyä kuivilta alueilta, lentotuhkaa voimalaitosten savupiipuista ja siitepölyä sekä itiöitä kasvillisuudesta.


Altistumista voi vähentää

​​Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle, sillä ne pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin saakka. Voimakkaiden kaukokulkeumajaksojen aikaan altistumista voi vähentää siirtymällä sisätiloihin ja välttämällä voimakasta fyysistä rasitusta ulkoilmassa. Asuntojen tuulettamista kannattaa välttää episodien aikana. Kuitenkin jos asunnon sisälämpötila kohoaa helteisellä säällä yli 25 °C, on hengitys- ja sydänsairaiden syytä tuulettaa asuntoa, sillä liiallinen kuumuus voi olla heille pahempi terveysriski kuin huono ilmanlaatu. Ilmanlaatua voi seurata reaaliaikaisesti HSY:n verkkosivuilta sekä karttapalvelusta.
 
Lisätietoja voimakkaista kaukokulkeumista saa seuraavasta raportista (pdf 4,3 Mt):