Otsoni

Otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu ilmansaasteiden kulkeutumisen aikana auringonvalon vaikutuksesta.

Otsonin muodostukseen osallistuvia ilmansaasteita ovat typen oksidit ja hiilivedyt. Näitä yhdisteitä on ilmassa luonnostaan, mutta niitä joutuu ilmaan myös mm. liikenteestä, energiantuotannosta, teollisuudesta, puun pienpoltosta ja maastopaloista.

Aurinkoinen ja lämmin kevät ja kesä ovat otollista aikaa otsoninmuodostukselle. Otsoni ja sitä muodostavat kaasut kulkeutuvat tuulen mukana kauas syntyalueiltaan. Suomeen kulkeutuu runsaasti otsonia eteläisemmästä Euroopasta ilmavirtausten mukana, ja omat päästömme lisäävät otsonin määrää entisestään.

Korkeimmat pitoisuudet keväällä ja kesällä taajamien ulkopuolella

Suomessa otsonipitoisuudet ovat korkeimmillaan aurinkoisella säällä, kevään ja kesän iltapäivinä taajamien ulkopuolella. Maaseudulla pitoisuudet ovat korkeammat kuin kaupunkien keskustoissa, koska otsonia kuluu reaktioissa muiden ilmansaasteiden kanssa. Samalla kuitenkin syntyy muita haitallisia epäpuhtauksia kuten typpidioksidia.

Pääkaupunkiseudulla HSY:n mittausasemien korkeimmat otsonipitoisuudet mitataan yleensä Luukissa alueellisella tausta-asemalla ja matalimmat Helsingin vilkasliikenteisessä ydinkeskustassa.
 

Vuosien välillä voimakasta vaihtelua

Otsonin pitoisuudet vaihtelevat melko voimakkaasti vuodesta toiseen, koska sääolot vaikuttavat pitoisuuksiin. Suomessa havaittavat pitoisuushuiput liittyvät tyypillisesti Keski- tai Itä-Euroopasta saapuviin saastuneisiin ilmavirtauksiin. Esimerkiksi vuonna 2006 hellekesä sekä Itä-Euroopan maastopalojen päästöt aiheuttivat korkeita otsonipitoisuuksia useaan otteeseen Suomessa.

Yleisölle tiedotetaan, jos otsonipitoisuuden tuntiarvo ylittää 180 mikrogrammaa kuutiometrissä (µg/m3) ilmaa. Vuodesta 1988 alkaen tiedotuskynnys on ylittynyt pääkaupunkiseudulla vain kerran (7.5.2004). Ilmatieteen laitoksen tausta-asemilla tiedotuskynnys on ylittynyt vuonna 1996 Evossa ja vuonna 2006 Virolahdella.

Otsonipitoisuudet eivät ole pääkaupunkiseudulla enää ylittäneet terveysperusteisia tai kasvillisuusvaikutusten perusteella vuodelle 2010 annettuja tavoitearvoja. Sen sijaan sekä terveyden, että kasvillisuuden suojelemiseksi annetut pitkän aikavälin tavoitteet ovat ylittyneet useimpina vuosina viimeisten 20 vuoden aikana.


Otsonin pitkän ajan tavoitteen (120 µg/m3, 8 tunnin liukuva keskiarvo) ylittävien vuorokausien lukumäärät luokiteltuina pitoisuustason mukaan Luukissa vuosina 1990-2016. Ylityksiä ei ole mitattu vuoden 2014 jälkeen, mutta vuonna 2016 Luukista ei saatu tarpeeksi mittaustuloksia ylitysten laskemiseksi. Ylitysten määrät ja pitoisuudet kuvaavat pääosin otsonin kaukokulkeumien kestoa ja voimakkuutta. 

Altistumista voi vähentää otsoniepisodien aikaan

Otsonin aiheuttamia tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytys. Se voi pahentaa myös siitepölyallergian oireita. Hengityssairailla voivat yskä ja hengenahdistus lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Kohonneet otsonipitoisuudet voivat myös lisätä sairaalahoidon tarvetta ja kuolleisuutta.

Voimakkaiden otsoniepisodien aikaan altistumista v​oi vähentää seuraavasti:

  • Siirry sisätiloihin
  • Vältä voimakasta fyysistä rasitusta ulkoilmassa
  • Lääkitse ja hoida ilmansaasteiden aiheuttamia oireita. Keskustele tästä lääkärisi kanssa
  • Vältä asuntosi tuulettamista. Kuitenkin jos asunnon sisälämpötila kohoaa helteisellä säällä yli 25 °C, on hengitys- ja sydänsairaiden syytä tuulettaa asuntoa, sillä liiallinen kuumuus voi olla heille pahempi terveysriski kuin huono ilmanlaatu.
  • Ilmanlaatua voi seurata reaaliaikaisesti HSY:n verkkosivuilta ja karttapalvelusta. Tietoa episoditilanteista saat verkkosivuilta ja mahdollisesti myös radiosta ja televisiosta.