Mikä on ilmanlaatuindeksi?

Ilmanlaatuindeksin eriväristen luokkien tarkoituksena on helpottaa ilmanlaadusta viestimistä. Indeksissä luokitellaan ilmanlaatu viiteen eri luokkaan, joissa kuvataan ilmanlaatua värien ja sanojen avulla (ks. Taulukko). Indeksin taustalla ovat ilmanlaadun ohje-, raja- ja kynnysarvot sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden arvio pitoisuuksien yhteydestä terveysriskeihin. Kun ilmanlaatu on huono, terveysvaikutukset ovat mahdollisia herkillä ihmisillä. Kun ilmanlaatu on hyvä tai tyydyttävä, terveysvaikutukset ovat hyvin epätodennäköisiä.

Ilmanlaatuindeksin yhteys vaikutuksiin

Ilmanlaatu	Indeksin väri	Terveysvaikutukset	Muut vaikutukset
Erittäin huono	Violetti	​Mahdollisia herkillä väestöryhmillä	​​Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Huono	Punainen	​Mahdollisia herkillä yksilöillä	​Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Välttävä	Oranssi	​Epätodennäköisiä	​Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Tyydyttävä	Keltainen	​Hyvin epätodennäköisiä	​Lieviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Hyvä	Vihreä	​Ei todettuja	Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä

 

Ilmanlaatuindeksi lasketaan tunneittain kullekin mittausasemalle. Indeksi kattaa kaikki mittausasemalla mitatut saasteet. Laskennassa otetaan huomioon eri ilmansaasteiden pitoisuudet:

• rikkidioksidi (SO₂)
• typpidioksidi (NO₂)
• hengitettävät hiukkaset (PM₁₀)
• pienhiukkaset (PM_2,5)
• hiilimonoksidi (CO)
• otsoni (O₃)
• pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS)

Jokaiselle mittausasemalla mitatulle ilmansaasteelle lasketaan ali-indeksi, ja näistä korkein on mittausaseman ilmanlaatuindeksi. Mittausasemien ilmanlaatuindeksit eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska kaikilla mittausasemilla ei mitata samoja ilmansaasteita.

Suomessa käytössä oleva ilmanlaatuindeksi on YTV:n (nyk. HSY) ja THL:n kehittämä. Indeksimme on otettu käyttöön vuonna 1988 ja nykyisellä periaatteella laskettua indeksiä on käytetty tiedotuksessa vuodesta 1993. Laskentaperusteita on uudistettu vuosina 2002 ja 2007. Indeksi poikkeaa muissa maissa käytetyistä indekseistä siinä, että se on tuntipohjainen. Muualla arvoon vaikuttavat sekä vuorokauden, kahdeksan tunnin että yhden tunnin keskiarvot.

Indeksiluokkien määräytyminen pitoisuuksien mukaan

Taulukossa yksikkö on mikrogramma kuutiometrissä ilmaa (µg/m³), paitsi hiilimonoksidilla CO yksikkö on milligramma kuutiometrissä ilmaa (mg/m³).

	Indeksin väri	CO	NO2	SO2	O3	PM10	PM2,5	TRS
Erittäin huono (≥151)	Violetti	​≥31	​≥201	​≥351	​≥181	​≥201	​≥76	​≥51
Huono (101-150)	Punainen	​21–30	​151–200	​251–350	​141–180	​101–200	​51–75	​21–50
Välttävä (76-100)	Oranssi	​9–20	​71–150	81–250	​101–140	​51–100	​26–50	​11–20
Tyydyttävä (51-75)	Keltainen	​5–8	​41–70	​21–80	​61–100	​21–50	​11–25	​6–10
Hyvä (≤50)	Vihreä	≤4	​​≤40	​​≤20	​≤60	​≤20	​​ ≤10	​≤5

 

Mustan hiilen, LDSA:n ja hiukkasten lukumäärän suuntaa antava ilmanlaatuindeksi

Mustan hiilen (BC), hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) ja hiukkasten lukumäärän (PNC) esittämistä varten on kehitetty suuntaa antava ilmanlaatuindeksi, jonka avulla niiden pitoisuuksia voidaan näyttää havainnollisesti.

Näille ilmansaasteille ei ole vielä olemassa raja- tai ohjearvoja. Ne eivät siis ole mukana HSY:n ja THL:n kehittämässä terveysperusteisessa ilmanlaatuindeksissä.

Taulukossa mustan hiilen yksikkö on mikrogramma kuutiometrissä (µg/m³), hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan yksikkö on neliömikrometri kuutiosenttimetrissä (µm²/cm³) ja hiukkasten lukumäärän yksikkö on tuhat hiukkasta kuutiosenttimetrissä ilmaa (10³ kpl/cm³).

	Indeksin väri	BC	LDSA	PNC
Erittäin huono (≥151)	Violetti	​≥12	​≥120	>101
Huono (101-150)	Punainen	7-12	​80-120	61-100
Välttävä (76-100)	Oranssi	​3-7	​40-80	31-60
Tyydyttävä (51-75)	Keltainen	​1-3	​20-40	16-30
Hyvä (≤50)	Vihreä	≤1	​​≤20	<15

Väriasteikkoa on kehitetty EU-rahoitteisessa HOPE-hankkeessa.